Tupsukenttä – Mielenkiintoinen merieläin jolla on kaksi kovia kuorta!

Tupsukenttä, eli tieteellisellä nimellä Brachiopoda, on kiehtova ja vanha eläinryhmä, joka asustaa enimmäkseen meren pohjassa. Ne ovat sukua simpukoille, mutta eroavat näistä useilla mielenkiintoisilla tavoilla. Tupsukenttien kaksi kuorta muistuttavat hieman simpukan kuoria, mutta niiden rakenne ja avautumisjärjestys ovat päinvastaiset.

Rakenne ja Ulkonäkö:

Tupsukentän kahdella kuorella on erilainen symmetria kuin simpukoilla. Simppukan kummatkin kuoret vastaavat toisiaan, kun taas tupsukentän kuoret ovat epätasaisia. Yksi kuori on “selkä” ja toinen “vatsa”. Selkäkuoren sisäpuolella sijaitseva “lävistin” liittää yhteen selkä- ja vatsakuoret.

Tupsukentän kuoret voivat olla erilaisia riippuen lajista; jotkut ovat sileitä, toiset karvaisia tai piikkisiä. Kuorien koko vaihtelee millimetreistä senttimetreihin. Tupsukentän “selkä” puoli on yleensä kovera ja sisaltaa eläimen suun ja kidukset.

Elämäntapa:

Tupsukentät ovat sessiilejä eli ne kiinnittyvät kiinteälle alustalle, kuten kallioihin, koralliriutoihin tai rantahiekkaan. Ne eivät kykene liikkumaan aktiivisesti ympäristössään, vaan pysyttelevät paikoillaan ja sieppaavat planktonia virtauksen avulla.

Tupsukentän “selkä” puoli on tavallisesti suun suuntaan ja siellä sijaitsevat kidukset ovat erinomaisia ravinnon sieppaamiseen. Kidukset imevät vettä sisäänsä ja suodattavat siitä planktonia ja muita pieniä elukkaita.

Lisääntyminen:

Tupsukentät ovat dioiikisia, eli niissä on sekä koiraita että naaraita. Ne lisääntyvät yleensä hedelmöittämisessä, jossa koiras levittää siittiönsä veteen ja naaras ottaa sen vastaan.

Hedelmöittymisen jälkeen naaras erittää muniaan veteen tai kiinnittyneenä kiviin tai muihin alustoihin. Munista kuoriutuvat toukat, jotka leviävät merivirtojen mukana ja etsivät itselleen sopivan elinympäristön.

Ekologian merkitys:

Tupsukentät ovat tärkeitä ekosysteemien toiminnalle. Ne ovat ravinnonlähde monille meren eliöille ja osallistuvat sedimentin kierrättämiseen.

Joitakin tupsukenttälajeja on myös tutkittu potentiaalisten lääketieteellisten sovellusten vuoksi.

Tupsukenttien luokittelu:

Tupsukentät kuuluvat Brachiopoda -luokkaan ja ne jaetaan kahteen pääryhmään: Articulata (niveljalkaiset tupsukentät) ja Inarticulata (niveltymättömät tupsukentät).

Tupsukenttien historia:

Tupsukentät ovat hyvin vanha eläinryhmä. Niiden fossiileja on löydetty permikauden kerrostumista, joita ajoitetaan noin 290 miljoonaa vuotta sitten. Tupsukentät olivat menestyneempiä ja runsaslukuisempia muinaisissa merissä kuin nykyisin.

Tupsukentät Suomessa:

Suomessa tupsukenttiä on löydetty pääasiassa Itämereltä ja Saaristomereltä. Ne elävät yleensä matalissa vesissä, joissa pohja on hietaa tai mutaista.

Tupsukentät ja ihminen:

Tupsukentät eivät ole kaupallisesti merkittäviä eliöitä. Ne ovat kuitenkin kiehtovia eläimiä, jotka antavat meille hyvän käsityksen muinaisten merien elämästä. Tupsukenttien fossiileja käytetään usein paleontologisessa tutkimuksessa ja niiden luokittelu auttaa ymmärtämään evoluution historiaa ja meren eliöstön monimuotoisuutta.